Vuonna 1983 julkaistiin Decathlon, joka oli koko joikkarintappajagenren ensimmäisiä varteenotettavia vaihtoehtoja tietokoneistetun olympialaisten järjestämiseen kotioloissa. Samana vuonna Epyx toi Summer Gamesin markkinoille kilpailemaan urheilupelien herruudesta. Summer Games esitteli jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä, realistista urheilua ilman hillitöntä peliohjaimien pieksäjäisiä. SG tarjoaa 8-pelaajalle mahdollisuuden mitellä voimiaan jalolla ja puhtaalla tavalla. Lajeja urheilutaistoon on tarjolla kahdeksan ja kansallisuuksia pelaajille on valittavissa 18. Mikä parhainta jokaisen pelatun lajin jälkeen kultaa voittaneen maan kansallisuuslaulu pärähtää soimaan. Valitettavasti maiden joukosta puuttui Suuri ja Mahtava Suomi...

SG:n avajaisseremoniat jäivät lähtemättömästi mieleeni. 8-vuotiasta pojankoltiaista elähdytti suunnattomasti tuon aikaisella mittapuulla poikkeuksellisen tyylikkäästi toteutettu seremonia. Aiemmin olin tahkonnut Activisionin Decathlonia nitkuttaen QuickShot II-joystickia äärirajoillaan ja moisen jäljiltä Summer Games oli jotain ihan uutta ja ihmeellistä.

Ensimmäisenä lajina on oma henkilökohtainen suosikkini eli seiväshyppy. Toteutukseltaan mainio ja hilpeä laji jossa ajoitus ja oikeat liikkeet onnistumiseen on avainsana. Mitä korkeammalle rimaa nostetaan sen vaativammaksi laji muuttuu ja ajoituksen nappiin osuminen on suorituksen kannalta enemmän kuin tärkeää. Taktinen kisailija ohittaa alkupään himpula-lukemat ja jää huvittuneena seurailemaan kanssakilpailijoiden onnettomia yrityksiä toiveena saada tiputettua osan kilpailijoista jo alkumetreillä ennen kuin itse vaivautuu suorittamaan tätä jaloa seipäällä tangon yli pomppimista.

Toinen varsin hilpeä laji on uimahypyt. Tornista hyppäävä urheilija tulisi saada erilaisia näyttäviä uimahyppyliikkeitä tehden sukeltamaan sulavasti altaaseen. Jotta pisteitä tulisi roimasti liikkeiden lisäksi pitäisi hyppääjä-polo saada pulahtamaan oikeassa asennossa tai kulmassa veeteen. Vaarana on mahalleen- tai selälleen läjähdys jolloin oman nolouden huipentuman lisäksi tuomarit rankaisevat armotta.

4 x 400m viesti on lajina haastava. Onneksi tässä ei Decathlonin-hengessä rynkytetä peliohjainta kiivaasti vasemmalta oikealle vaan onnistumiseen vaaditaan rytmikäs peliohjaimen liikuttelu vasemmalta oikealle mikä on suoraansanottuna huomattavasti pirullisempaa kuin Decathlonin puhdas voimaan ja nopeuteen pohjautuva joikkarin nitkuttelu. Lajina viesti on kuitenkin varsin onnistunut.

Juoksulajien parissa jatketaan eli vuorossa olisi 100m juoksu. Laji ei eroa toteutukseltaan ja idealtaan mitenkään edellisestä eli toteamme lajin hyväksi ja etenemme kohti seuraavaa lajia...

Hieman teknisesti haastava laji on vuorossa seuraavana, jossa siirrytäänkin jo sisätiloihin voimistelusaliin jossa lajina on hypyt eli vauhtia ottaen ponkaistan pukin kautta muutamalla voltilla tehden tyylikäs "tsukahara suorin vartaloin kerien2 - alastulo näin kansanomaiseti sanottuna. Vaikea laji mielestäni enkä koskaan kovin kummoisia suorituksia onnistunut tässä saamaan lähinnä säälittävää rovellusta.

Seuraavaksi peliohjainta rääkätään uinnin parissa. Mukavan haastava laji jossa edellenkään ei tarvitse heiluttaa tikkua pää märkänä vaan avain onnistuneeseen suoritukseen on rytmikkäässä ohjaimen vatkaamisessa vasemmalta oikealle. Kiva laji tämäkin ei valittamista.

100m vapaauinti ei juurikaan edellisestä eroa muuten kuin matkaltaan. Joten siirrytäänpä eteenpäin ja viimeiseen lajiin.

Lajina varsin hankalahko kiekonammunta päättää kisat. Laji on tyylikkäästi toteutettu kuten kaikki muutkin lajit, mutta kiekot sujahtivat minunlaiselleni sohlolle ohi sellaista vauhtia etten juurikaan ennättänyt niihin osua :)

Summer Games on legenda. Yksi parhaimmista urheilupeleistä lajien yksipuoleisuudesta huolimatta. Suunnatonta hilpeyttä isolla porukalla pelattuna,maustettuna sopivilla ilkeilyillä unohtamatta tappion karvaan kalkin nielemisen lomassa suoritettua häviäjän vuodatusta: "Lähdin vaan tekemään omaa suoritustani". Yksinpelinä käy äkkisältää varsin tylsäksi, mutta kuitenkin hetken huvina ja fiilistelyyn erinomainen. Tuplalajeja mielestäni liikaa, mutta toisaalta tässä ei onneksi tuhota peliohjaimia sellaisella tahdilla kuin Decathlonin parissa.

Calgaryn olympialaisia (1988) silmälläpitäen tehty talvikisailu. The Games: Winter Edition aito kasettiversio raastaa latausajallaan totaalisesti hermoja. Tämähän on tuttua huttua kasettien kanssa, mutta levykeversiota käytettäessä kuten myöskään pelatessasi emulaattorilla näitä ongelmia ei ilmene. Alkuhehkutus lupaa peliltä paljon, mutta tunnelma kieltämättä hieman latistuu kun peli rahjustaa pelaajien nimeämis/kansallisuuden valinta ruutuun. Kovin karulta näyttää.
Katsastetaanpa hieman tarkemmin lajeja...

Ensimmäisenä lajina on yksinkelkkailu. Laji on ikävä kyllä melkoisen lähellä pohjanoteeraus – titteliä. Laji on oikeastaan melkoisen tylsä eikä pelaajalle jää juurikaan mitään tekemistä kuin katsella, menoa vierestä. Pikselimöykky vilistelee pitkin kelkkailukourua ja tuntuu kuin joikkarin vetkutus ei vaikuttaisi mitenkään mihinkään. Kuvakulmat vaihtuu omituisesti jolloin välillä vilistellään ylöspäin välillä alaspäin. Ideana olisi vängätä nopeutta saadakseen kurveissa joikkaria kulloinkin oikeaan suuntaan. Tylsähkö laji karmealla värimaailmalla, mutta edetäänpä eteenpäin kisassa.

Seuraavana lajina on hiihto. Tuttua useista urheilupeleistä olevaa joikkarin rytmikästä renkutusta vasemmalta oikealle. Alussa valitaan matka 1, 2 tai 5 kilometriä. Lajissa kisaillaan konetta vastaan jos käytössä on yksi joystick tai vain yksi pelaaja taikka vaihtoehtoisesti useamman pelaajan sessiossa kahdella ohjaimella kilpakaveria vastaan. Laji on ihan mukavasti toteutettu vaikka pääsääntöisesti tuntuu kuin hiihdeltäisiin tasamaalla. Tietokonevastus pistää mukavasti kampoihin ja kaveria vastaan kisaillessa tämä laji on varsin miellyttävää hupia. Kiva laji, mutta yökeä värimaailma jatkuu myös tässä lajissa.

Alkuun valittaan musiikki ja musiikkiin sopivat liikkeet. Päällimmäisenä herääkin kysymys millä kummalla nämä kaikki muistaa itse suorituksessa? Mutta rohkeasti vain jäälle... Mitä tämä laji tarjoaa? Karmeata ja hirveää. Todella surkeasti toteutettu, eikä tästä voi puhua edes samana päivän Winter Gamesin vastaavasta. Luistelija reagoi miten kuten pelaajan ohjaimen käskytyksiin. Värivallinta ovat syvältä ja muutenkin tämä laji kisaillee ehdottomasti surkeimman lajin tittelistä.

Suomalaisille hyvin rakas laji käsitellään tylyllä tavalla. Voi mitkä tulokset olisi tähänkin lajiin saatu jos Epyx olisi ällynnyt tutkia hieman menneisyyttään ja ottaa mallia Winter Gamesin mäkihypystä. Tällaisenaan laji on liian hankala ja ruma. Mihin kummaan tarvitaan kolmea kuvakulmaa? Ensimäiseksi katsotaan lähtöä kauempaa, seuraavana kuva kulma siirtyy pelaajan silmiin mäkeen jossa koetetaan ohjastaa hyppääjää keskelle uraa. Lopuksi kun saavutaan hyppyrin nokalle viivästyy ponnistus takuulla kun kuvakulma vaihtuu varoittamatta ja päädyt naamalleen kinokseen. Tympeä laji en pitänyt.

Jälleen on valittavissa matka joko 350m väljät liput, tai 350m tiheät liput ja vastaavat vaihtoehdot 450 metrille. Kenellekään ei liene yllätys, että sama karmea kökkölinja jatkuu. Jotain yritystä tässä sentään on pujottelu on jotenkin pelattavaa, mutta enpä lähtisi tätä suurestikaan ylistämään. Jälleen tähän samaan tylsään massaa uusi tylsä laji.

Tässäkin pääsee valitsemaan mieleisensä matkan 1000m, 3000m, 5000m ja kuninkuusmatka 10 000m. Minä nöösipoikana ajoin testin 1000 metrin matkalla...ja auts mikä helvetti se tämäkin laji on en tiedä olenko keskivertoa surkeampi pelaaja kun en tätäkään lajia ymmärtänyt taas jumankauta olisi pitänyt edes hieman tutkia Winter Gamesin lajeja. Kummalliset pallukat kiertävät ympyrää. Hyi olkoon.

Syöksylaskijoita kaikki tyynni...Lajina yksi onnistuneimmista. Alussa voi sijoitella kamerat haluamiisi paikkoihin. Toteutus on kohtuullinen ja ihan miellytävä pelata.

Pelinä The Games: Winter Edition on melkoista roskaa. Lajien suunnitteluun ei ollekaan ole panostettu vaan tämä haiskahtaa rankasti rahastukselta. Ilmeisesti Calgaryn olympialaiset ovat lähestyneet liian kiivaassa tahdissa ja ohjelmoijat ovat joutuneet taipumaan kompromisseihin. Tällaisenaan peli on lähinnä verkon painoksi soveltuva tuotos. Epyxin olisi kannattanut patistaa tiimiä tutkailemaan lähemmin Winter Gamesia. Grafiikka on puuduttavaa ja kontrollit ovat lajeissa mitä ovat. Hassu yksityiskohta on, että kaikissa olympialogoissa lukee yläpuolella USA vaikka käsittääkseni Calgary on Kandassa. Hehee :)

Soulin kesäkisoja varten Epyxin askartelema peli. Tutkailen tässä mitä Epyxilla on tarjota kesäkisailijoita vaten. Painaako vastuu Summer Gamesien (1 & 2) jälkeen ja lunastaako Epyx pelaajien odotukset. Siitä otamme selvää. Onko pelissä nyt vihdoinkin enemmän kuin yksi hyvä laji...Valitettavasti lajit eivät ole oikeassa järjestyksessä sillä sain lajit toimimaan ainoastaan yksitellen emulaattorilla valitettavasti omistamani kasettiversio ei toiminut.

Vaihtoehtona on kisata joko konetta tai toista ihmispelaajaa vastaan. Lajissa fillaroidaan rataa kilvan ympäri. Huonosti alkaa myös Summer Edition. Todella aneemisesti toteutettu laji kirvoittaa mieleen ainoastaan raivon tunteita. Reippaasta kisailusta ei puhettakaan. Kummalliset kontrollit pilaavat tunteen fillarikisasta täysin. Uhkaavalta näyttää jos sama taso jatkuu myös muissa lajeissa, että tämäkin putoaa tusinajulkaisujen harmaaseen massaan.

Positiivinen yllättäjä. Mukavasti toteutettu laji jossa kirmataan konetta vastaan kilpaa aitojen yli loikkien. Toimivat kontrollit ja mukava pelattavuus. Graafinen panostus ei ole kovinkaan kummoinen, mutta toimivaa silti.

Toteutus on ristiriitainen. Kuvakulmien kanssa kikkaillaan liikaa, mutta toisaalta hyppyosuus on toteutettu ihan kohtuullisesti. Juoksumatka on kyllä rankasti liioiteltu, mutta sanotaan nyt, että tyydyttävä laji on tämäkin. Mitään erityistä namia laji ei tarjoa, mutta kyllä tätäkin pelaa. Harmi vain, että kontrollit toimivat taasen miten sattuu. Ihmetellä voi tätä ankea värimaailmaa. Eikö muka Commodoresta saa irti parempaa?

Näppärästi toteutettu laji. Yksityiskohtiin on edes yritetty panostaa vaikkei tämä nyt ihan yllä Epyxin parhaimmin toteutettuihin kautta aikojen. Kontrollit tökkivät tässäkin lajissa ja ulkoasu on ruma, mutta lajina tämäkin pärjää vertailussa kohtuullisesti

Moukarinheiton toteutuas on hyvä. Mukavasti toteutettu laji esittelee ”moukarointia” toimivasti. Kontrollit jatkavat omituista linjaansa, mutta tämän ääreen juuttuu pelaamaan yksittäin lajeja pelatessa pitemmäksikin aikaa.

Hieno laji. Toteutus on hyvä ja nyt vihdoinkin löytyy myös jotain hyvää sanottavaa kontrolleista. Grafiikka ei hääppöistä ole vaikkakin parempaa kuin muutamassa aiemmassa lajeissa. Hyppykuvioiden toteuttaminen sujuu mallikkaasti ja pikseliukko tekee mitä pelaaja sen haluaakin tekevän. Summer Editionin osakkeet nousevat tämän lajin myötä kummasti.

Jälleen positiivinen laji. Miellyttävästi toimivat kontrollit takaavat mukavan pelikokemuksen. Liikeitä on lukuisia joita voi toteuttaa mielensä mukaan telineellä. Vaatii tosin taitoa lopettaa ohjelmansa, mutta kokeilemalla oppii. Värivalinta menee jälleen raakasti poskelleen.

Mielenkiintoinen laji tämäkin. Reipasta renkailla kikkailua. Kontrollit toimivat kohtuullisesti ja yllätys ei liene suuri kun kerron, että värivallinnoissa mennään taas seinään. Mikä kumma on riivannut graafikon päätä? Jokatapauksessa keskinkertainen laji.

Pelinä The Games: Summer Edition hakkaa Winter Editionin 100-0. Vihdoinkin lajeissa on jopa enemmän kuin yksi toimiva laji. Summer Gamesien luöjäksi ei tästä ole mutta ihan hauskaa viihdettä tämä on kaveriporukassa. Yksin pelattuna on riemu hieman vähäisempi kuten yleensä on näissä urheilupeleissä.

Vuoden 1988 Calgaryn ja Soulin Epyxin kisapelien haastajaksi ryhtyi Tynesoft. Tynesoft on tunnettu graafisesti näyttävistä peleistään. Katsellaanpa mitä heillä on lyödä Epyxin The Games Winter ja Summer Editioneja vastaan.

Kauniisti toteutettu aloitus esittelee Tynesoftin grafiikka taituruutta. Jännityksellä jään odottamaan mitä lajeilla on tarjottavaa ja toteutetaanko se The Games: Winter Editionia paremmin.

Graafisesti näyttävä toteutus mäkihypystä. Pelatavuus lajissa on hyvä ja voinen hyvällä omallatunolla kehua sen olevan parempi kuin The Games: Winter Editionissa. Valitettavasti Winter Gamesin legendaarista mäkihyppyä ei tälläkään kertaa ohiteta, mutta hyvänä kakkosena tämä on ehdottomasti.

Kohtuu hyvin onnistuneen mäkihyppytoteutuksen jälkeen tulee täydellinen romahdus. Karmeasti toteutettu syöksylasku on ruma ja epäpelattava. Mikä kumma idea on pistää hemmo laskemaan puu-armeijan keskelle. Ei nyt herranjumala metsässä syöksylasketa. Hrrr...ja seuraavaan lajiin.

Ampumahiihto koettaa haasta Winter Gamesin vastaavan. Miellyttävästi toteutettu laji palauttaa uskon peliin. Ehkäpä syöksylasku olikin hetkellinen notkahdus. Ampumahiihdossa apinoidaan melkoisesti Winter Gamesia, mutta toteutus on karvaa vaille parempi kuin WG:n biathlon. Pidin tästä lajista erityisesti vaikka melkoista vatkausta ja joikkarin rääkkäystä tuo onkin.

Keskinkertaisesti toteutettu pujottelu laskee hivenen koko pelin tasoa. Grafiikka on yhä toimivaa, mutta kummallisesti toteutettu pujottelun kontrollit myrryttävät mieltä. Aitoja pujotellaan ja laskijan vauhti pysyy samana eikä sen ylläpitämiseen tarvitse tehdä kummempaa työtä. Melkoinen kämmi ohjelmoija-tiimiltä on myös törmäämisen mahdottomuus nimittäin äijä pysyy pystyssä kuin liimattuna eikä edes laitaan törmäily aiheuta yhdään mitään.

Metsään mennään tämän lajin toteutuksen kanssa. Eipä voida puhua samana päivänäkään Winter Gamesin vastaavasta, jopa The Games: Winter Editionin kelkkailu tuntuu paremmalta. Tämä on taas näitä lajeja jossa katsellaan päältä mitä tapahtuu eivätkä kontrollit tahdo upota kelkkaporukan kaaliin kirveelläkään.

Mitä pelistä jäi käteen. Ikävä kyllä muutamasta lajista ja hyvästä grafiikasta huolimatta tusinatuote. Löikö se Winter Gamesin: Ei löikö se The Games Winter Editionin: Kyllä. Paremmin toteutettu kuin Epyxin 88-olympiapeli, mutta Winter Gamesin kaatajaksi ei tästä ole.